Sisällön tarjoaa Blogger.

Onnellinen lapsuus Piirillä

Yhdet parhaimmista lapsuuden muistoistani liittyvät yhteisiin peleihin ja leikkeihin. Kun koko lähitienoon lapset kokoontui milloin minkäkin talon pihaan pelaamaan neljäämaalia, kirkonrottaa tai vaikkapa tervapataa. Mukana leikkimässä olivat kaikki alueen kakarat, ikään, kokoon tai sukupuoleen katsomatta. Pelit jatkui aina siihen asti, kunnes jonkun ilonpilaaja-äiti tuli vaatimaan kakaroitaan kotiin syömään tai nukkumaan.

Muistiin on painunut myös se lämmin kesäyö Vaasan Kessulassa, kun teimme yllätyshyökkäyksen seinäjokisten leiriin. Piti olla hiljaa, etteivät seinäjokiset leiriläiset heräisi ja ottaisi vangeiksi. Pingismailat ja -pallot teipattiin pöytään kiinni, paikat sotkettiin mullin mallin ja lopuksi nostimme vielä vaasalaisten lipun salkoon, ettei kenellekkään jäisi epäselväksi kuka leirissä oli yöllä mellastanut. Voi että, miten se oli jännittävää! Mukavan lapsuusmuiston lisäksi tämä on yksi harvoista hyvistä muistoista Vaasan Kessulasta.

On surullista, miten harvoin näkee enää suurta kakaralaumaa pelaamassa porukalla kirkkistä, purkkia tai nurkka-jussia. Tai ylipäänsä ulkona leikkimässä mitään. Mistä kaikesta tämän päivän digilapset jäävätkään paitsi, kun illat vietetään nenä kiinni puhelimessa, pädissä tai tietsikan ruudussa. Kuulumiset kavereille heitetään snäpissä tai missä sovelluksissa nuo mukulat nyt sitten pyörivätkään. Ei pysy enää edes perässä. Voi LOL ja OMG.

Näitä lapsuusmuistoja nosti pintaan näytelmä Valtakiven arvoitus, jonka kävin eilen katsomassa Törnävällä Seuralassa. Se on koko perheen seikkailunäytelmä ja kertoo Seinäjoen piirimielisairaalan alueella 1930-1970 -luvuilla asuneista Piirin lapsista, eli sairaalan henkilökunnan lapsista. Näytelmä perustuu siis tositapahtumiin ja Piirin lasten omiin muistelmiin. Näytelmässä eletään erästä iltapäivää 50-luvulla, kun lapset leikkivät Astrid Lindgrenin Kalle mestarietsivä -kirjasta vaikuttuneena Ruusujen sotaa ja yrittävät ratkaista jännittävää valtakiven arvoitusta. Kaikesta huokuu onnellinen lapsuus. Sellainen, jossa lapset saavat vapaasti seikkailla räkä nenästä roikkuen, tutkia ja kiipeillä, kaivaa ja tonkia. Olla lapsia täydestä sielustaan. Voi kun sellainen olisi kaikilla lapsilla vielä nykypäivänäkin. Näytelmää katsoessa tuli todella ikävä sinne vanhoille lapsuuden nurkille, pelaamaan kirkonrottaa, kiipeilemään puissa, kaivamaan nenää ja tippumaan puista..

Piirissä yhteisöllisyys todella kukoisti. Muista ihmisistä pidettiin huolta, potilaita kohdeltiin kunnioittavasti ja niiden kanssa jopa ystävystyttiin. Potilaat saattoivatkin toimia henkilökunnan perheissä esimerkiksi lapsenvahteina, kokkeina tai kotiapulaisina. Lasten kohtaamiset potilaiden kanssa olivat luontevia, kaikki tunsivat toisensa. Koko Piiri yhtä suurta turvallista perhettä. Yhteisöllisyyttä saisi olla nykyäänkin enemmän. Olisi hienoa, jos koko yhteisön ihmiset huolehtisivat toisistaan, kasvattaisivat yhdessä lapsiaan ja ylipäänsä välittäisivät toinen toisistaan. Se auttaisi ihan varmasti myös yksinäisyyteen, mikä tuntuu olevan koko ajan kasvava ongelma.

Piirin lapsia pyöri Törnävän tiluksilla välillä jopa sadoittain. Kavereita oli aina. Ja siis todellakin, lapset ja mielenterveyspotilaat hengasivat sairaalan alueella täysin sulassa sovussa. Toiset potilaat tosin ulkoilivat häkeissä, koska lapsikin tiesi, ettei siitä ei seuraa mitään hyvää, jos heidät niistä vapaaksi päästää. No toisaalta, kun mietin omaa lapsuuttani Vaasan lähiössä, oli sielä varmasti monikin, joka olisi kuulunut jonkinlaiseen hoitoon tai häkkiin. Ja sellaiseen osa heistä sitten myöhemmin päätyikin.




Valtakiven arvoitusta esitetään historiallisessa Seuralassa Törnävän sairaalan alueella. Seurala rakennettiin 20-luvun lopussa ja se on toiminut sairaalan henkilökunnan ja potilaiden virkistymis- ja kokoontumispaikkana. On hienoa, että se on edelleen lähes alkuperäisessä asussaan, vain nykypäivän turvamääräysten mukaisia kaiteita, paloportaita ym. on lisätty. Rakennuksessa on todellista historian havinaa; täälä on Piirin väki viettänyt monet juhlat ja illanvietot. Ensikertalainenkin aistii paikan autenttisen tunnelman.

  

Valtakiven arvoitus -näytelmää esitetään koko Törnävän kulttuurikuun ajan, eli elokuun 13.päivään saakka. Käykäähän katsomassa minkälaista oli lasten leikit ja elämä mielisairaalan pihapiirissä! Lisätietoa: http://www.kulttuurikuu.fi/