Sisällön tarjoaa Blogger.

Vinkkejä vappuun!

Vinkkejä vappuun!



SOblogien Facebookista löytyy vaikka mitä ihania vinkkejä vappuun; ruoka- ja leivontajuttuja, koristelua ym. Kannattaa käydä tutustumassa: 



Iloista vappua kaikille!


ARVONTA: Voita liput!

ARVONTA: Voita liput!

Designsunnuntaita vietetään tänä vuonna Seinäjoen kaupunginteatterilla ensi viikon sunnuntaina 23.4. klo 11-17. Designsunnuntai on osa Seinäjoki Art & Design Weekin* tapahtumatarjontaa. Tarjolla on herkkua kaikille aisteille, mm. myyntitori, brunssi, näytöksiä ja puheenvuoroja ym. mielenkiintoista. Designsunnuntain ohjelmaan pääsee tutustumaan täälä: http://www.designsunnuntai.fi/ohjelma/



Nyt sinulla on mahdollisuus voittaa liput itsellesi ja ystävällesi Designsunnuntai tapahtumaan! Lähetä yhteystietosi sähköpostiin piritalt@gmail.com ja olet mukana arvonnassa. Liput (2 kpl) arvotaan torstaina 20.4., voittajalle ilmoitetaan henkilökohtaisesti. Voittoa ei voi muuttaa rahaksi.

Lykkyä pyttyyn!


*Seinäjoki Art & Design Week, eli SADW, on taidetta, designia ja muuta yllättävää, poikkitaiteellistakin ohjelmaa pursuava tapahtumaviikko Seinäjoella. SADWin tarkoituksena on nostaa esiin eteläpohjalaista taide- ja muotoiluosaamista, muotoilun merkitystä ja tuoda yleisön pureskeltavaksi tuoreita näkökulmia. Tapahtuma järjestetään nyt neljättä kertaa. 

Lisätietoa: http://sadw.fi/ohjelma





Viisi naista, yksi mies

Viisi naista, yksi mies


Arto Seppälän kirjoittama tragikomedia Viisi naista kappelissa on, kuten nimikin vihjaa, viiden naisen tarina. Heitä kaikkia yhdistää yksi ja sama mies, itsemurhan tehnyt Kalervo Räsänen, jonka hautajaisiin naiset ovat siis kokoontuneet. Naiset ovat Kalervon tiukka ja uhriutuva äiti, hissukka vaimo, juoppo ex-vaimo, huoliteltu rakastajatar sekä sairaalan sisar hento valkoinen, joka oli Kalervolle se ihana unelmien nainen.

Asetelma on herkullinen ja Seppälän teksti on rikasta ja hyvin soljuvaa. Hahmot ovat hienoisesta stereotyyppisyydestään huolimatta kiinnostavaa seurattavaa. Näytelmän parasta verbaalista antia tarjoilee Kalervon äiti, eli molempien minijöidensä ilkeä anoppi, joka ei sanan ruoskaa säästele. Äidin marttyyrius ja tukahduttava asenne laittaakin katsojan miettimään, miksi Kalervo itsensä oikein tappoi?

Viiden naisen Kalervosta kertomat tarinat, unelmat ja pettymykset paljastavat miehen salatun elämän pikkuhiljaa ja koukuttavasti. Vaikka aihepiiri on rankka; itsemurha, kuolema, hautajaiset, on näytelmässä paljon mustaa huumoria ja elämänmakuista ironiaa. Kullakin naisella on painavaa sanottavaa, usein kätkien mukaansa vinhoja totuuksia tai piilomerkityksiä. Ja onpa siihen ihan vihoviimeiseen repliikkiin säästetty vielä mehevä twisti.

Viisi naista kappelissa on menestynyt hyvin myös maailmalla. Se on käännetty yhdeksälle kielelle ja esimerkiksi Prahassa sitä esitettiin kuuluisassa Cinoherni Club –teatterissa viiden vuoden ajan. Sitä on esitetty myös Broadwaylla.

Kipinä-teatteri esittää Viisi naista kappelissa -näytelmää Seinäjoen Nuorisokeskuksessa (Puskantie 3) vielä kolme kertaa:

ma 17.4. klo 18.00
la 22.4. klo 18.00
su 23.4. klo 18.00

Menkäähän katsomaan! Lisätietoa Facebookista.

(kuva: Facebook)

Pyjamabileissä

Pyjamabileissä

On hullua, miten omaa terveyttään ei ajattele ennenkuin sen kanssa tulee jotain haastetta. Sitä pitää itsestäänselvyytenä, päivästä vuodesta toiseen jatkuvana oletusarvona. Terveyttä ajattelee ehkä just sen verran, että käy joskus liikkumassa, ottaa vitamiineja tuoreena tai purkista ja yrittää välttää ylilyöntejä puoleen tai toiseen. Näillä eväillä onkin porskutettu tähän asti aivan mainiosti.

Myöskään hoitoalan ihmisten työtä ei tule koskaan ajatelleeksi, muuta kuin korkeintaan sen verran, että tietää ettei minusta olisi siihen hommaan missään nimessä. En jaksaisi kuunnella kenenkään rutinoita, enkä kestäisi valvoa öitä. Vaikka en koskaan ole hoitoalasta ollutkaan kiinnostunut, en kuitenkaan ole voinut välttyä lukemasta alan vaikeuksista. Esimerkiksi siitä, kuinka hoitajien työtaakka on raskaampi kuin tilipussi, henkilöstöä on liian vähän jne. Kaikki tämä on valtavan surullista.

Sain omakohtaisen, joskin hyvin pienen, otoksen hoitotyön arjesta tässä männä viikolla, kun erään operaation johdosta jouduin viettämään sairaalassa muutaman päivän ja niistäkin valtaosan sängyssä röhnöttäen kuin lehmä nevassa. Aiemmat kokemukseni sairaalassaolosta olivat ns. vauvanhakureissuja, jotka olivat kaikki hyvin positiivissävytteisiä, enkä silloin kokenut olevani potilaana tai passattavana muutenkaan. Tällä kertaa olin kuitenkin täysin hoitajien ja soittokellon varassa. Passattavana ja autettavana. Vaikka ajattelinkin olevani hoitajille ärsyttävä lisätaakka, ei saamani kohtelu ollut missään muotoa siihen viittaava. Ei voi kuin ihmetellä sitä ystävällisyyttä, lämpöä ja kaikin puolin positiivista kohtelua, jota näiltä arjen sankareilta sain. Missään vaiheessa en kokenut olevani taakaksi, kiire ei näkynyt käytöksessä eikä hymyjäkään unohdettu. Vaikka ihan varmasti oli kiire ja väsytti ja oli raskasta.

Ei voi kuin todeta, että RESPECT. Oikeasti, hattua päästä.

Sairaalassa ollessani sain kokea myös kulinaristisen aikamatkan kultaiselle 80-luvulle, suoraan peruskoulun ala-asteen ruokatraumoihin. Tällä kertaa tosin ei lautasta täytynyt syödä tyhjäksi, onneksi. Tarjolla oli siis mihinkä tahansa Mad Cookkin kelpaavia kalapullia sekä pussijauhemuusia, porkkanaraasteella ja punajuurella höystettynä. Bon appetit.

Jälkiruokana ei ollut puoli kippoa ketsuppia, kuten joku veikkasi, vaan suklaavanukasta

Mutta en mä valita! Pääasiahan on, että saa energiaa ja pääsee takaisin tolpillensa. Kevätkin on jo pitkällä, joten mikäpä tässä ihmisen ollessa.

Saikkuterkuin,

Pirita