Sisällön tarjoaa Blogger.

Oi Dublin!

Oi Dublin!

Kun suunnittelimme reissua Irlannin Dubliniin, saimme eräältä paikalliselta muutaman hyvän vinkin: ensinnäkin Dublinissa on aina "shitty wheather" eli sään puolesta ei ole mitään väliä koska sinne matkustaa. Sielä sataa aina. Toiseksi kaupungin näkemiseen riittää mainiosti pitkä viikonloppu, eli muutama tehokas päivä. Molemmat vinkit osoittautuivat todeksi. Näiden lisäksi saimme toki pitkän listan pubeista, joissa kannattaisi vierailla. Tästä täytyy kyllä sanoa, että kaikki ne pubit, joissa kävimme olivat mukavia ja tunnelmallisia paikkoja. Nekin, joita ei ollut vinkkilistassa. Dublin on rento kaupunki, jossa riittää elämää ja kuhinaa. Mutta jos pidempää reissua suunnittelee, kannattaa miettiä retkiä myös kaupungin ulkopuolelle.


Dublinin katukuvassa on paljon tällaisia ihania kivijalkakauppoja ja tietysti niitä pubeja..





Kaupungissa on myös paljon patsaita ja muistoja menneestä. Esimerkiksi Dublinin pääpostin seinissä ja pylväissä on edelleen luodinreikiä muistuttamassa vuoden 1916 verisestä pääsiäiskapinasta. Pääsiäiskapina loi pohjan Irlannin itsenäistymiselle Britannian alaisuudesta ja vaikka se silloin epäonnistuikin, oli sillä valtava symbolinen arvo. Valitettavasti postin luodinreikäisistä seinistä ei nyt ole tähän laittaa kuvaa, sillä kun paikanpäällä pyörimme, oli postin edustan vallanneet juopot ja juopottelevat nuoret. Ei sitten siinä tilanteessa tullut mieleen alkaa kuvailemaan.

Irlantilaiset tuntuvan olevan myös erittäin ylpeitä menestyneistä kirjailijoistaan, eikä ihme. Dublinin kaduilla ja pubeissa ovat notkuneet aikanaan sellaisetkin persoonat kuin James Joyce, Bram Stoker ja Oscar Wilde. I salute! Hauskaa kyllä, oman patsaansa on saanut tarujen kaunis Molly Malone. Tämä kaupustelija/prostituoitu on innoittanut myös monia paikallisia kansanlauluja ja -tarinoita. Molly aiheuttaa selvästi edelleen suuria tunteita, sillä patsaan uhkeaa povea on käpälöity siihen malliin, että pronssipinta on kulunut pahoin rintojen kohdalta.

James Joyce ja Molly Malone

Oscar Wilde istuskelee kivellä itseriittoinen virne naamallaan ja katselee kohti kototaloaan

Käväistiin tsekkaamassa myös Bonon ja kitaristi The Edgen omistama The Clarence -hotelli. Se on vuonna 1852 avattu tyylikäs luksushotelli, joka sijaitsee Liffey-joen varrella. Hotelli on kunnostettu nykyiseen loistoonsa 1990-luvulla, kun em. rokkarit ostivat nuoruutensa bilepaikan yhteistyökumppanien kanssa.

The Clarence on taiteilijoiden, muusikoiden ja kirjailijoiden suosima paikka.

Love Laneen törmättiin ihan vahingossa mutta olipahan söpö pikku kuja, aivan Temple Barin ytimessä. Piskuinen kuja oli maalattu täyteen muraaleja, rakkaudentunnustuksia, laulujen sanoja ym. Idea koristelusta syntyi, kun haluttiin ehkäistä epäsosiaalista käytöstä Temple Barin pienillä ja pimeillä kujilla. Yksi rakastavaisten kujan taiteilijoista on katutaiteilija Anna Doran.

Love Lane on ehdottomasti tutustumisen arvoinen


  Lähellä Temple Baria sijaitsee myös Dublinin linna, joka on ollut paikallaan jo yli 800 vuoden ajan.


Linnassa vastaanotetaan vieläkin valtion vieraita. Yleisö pääsee sinne vain opastetuilla kierroksilla. 




Penkillä The Christ Church -kirkon edessä makaava patsas esittää koditonta Jeesusta. Patsaan jaloissa on reijät ristiinnaulitsemisen jäljiltä. Patsas muistuttaa Dublinin vähempiosaisten asemasta.

Penkillä makaava patsas on pysäyttävä näky


Dublin on pubien kaupunki. Niitä on paljon ja joka nurkalla. Kaikissa on hyvä meno ja iloinen irlantilainen musiikki raikaa, varsinkin iltapäivisin. Vanhin kaikista on The Brazen Head. Se on perustettu jo vuonna 1198 ja hyvä meno jatkuu edelleen.


The Brazen Headin katettu ulkotila

Hamppari The Brazen Headin tapaan.


Ruoka Dublinissa oli varsin erinomaista ja tuhtia. Kertaakaan ei tarvinnut pettyä. Ruokajuomana, ja juomana jokapaikassa muutenkin, oli tietenkin kansallisjuoma Guinness. Toisinaan sitä oli myös ruuassa. Aiemmin en ole Guinnesista tykännyt, tummasta oluesta muutenkaan. Täälä se oli aivan toisenlaista, kuin linnunmaitoa. Pehmeää ja täyteläistä. Erinomaiseksi mainostettu Bulmers-siideri sensijaan oli sheissea. En voi suositella kenellekkään.

Guinnessissa haudutettua lihapataa 

Ja kun Dublinissa kerta ollaan, tottahan täytyy käydä tutustumassa myös itse emäsuoneen; Guinnes Storehouseen. Se on Guinnessin historiasta ja oluen valmistuksesta kertova museo ja näyttely, jossa pääsee myös maistelemaan olutta sekä oppimaan oluen oikeaoppisen kaatamisen. Guinness Storehouse on rakennettu Guinnessin vanhaan, seitsemän kerrosta korkeaan tehtaaseen, jonka ylimmässä kerroksessa sijaitsee Gravity Bar, josta on huikea 360 asteen näkymä yli Dublinin. Ehdottomasti vierailemisen arvoinen paikka!



Kaato-opissa Guinness Academyssä 






Pakollisiin Dublin-nähtävyyksiin kuuluu myös Liffey-joen ylittävä Ha'penny Bridge, eli puolen pennin silta. Silta avattiin vuonna 1816 ja on saanut nimensä siitä, että sadan vuoden ajan kävelijät joutuivat maksaa puolen pennin maksun joen ylittämisestä.

 Ha'penny Bridge on yksi Dublinin tunnetuimmista (ja kuvatuimmista) nähtävyyksistä.

Yksi asia, mihin en kyllä tässä ajassa ehtinyt oppia ja tottua, oli tämä vasemmanpuoleinen liikenne. Melkoista sekoilua vaikka teissä olikin maalattuja muistutuksia, että minne päin katsoa.


Iltatunnelmaa


Loma meni nopeasti ja sää oli, kuten luvattiin, pääosin shitty. Ja niinpä sitten kahta sateen ja tuulen rikkiriepottelemaa sateenvarjoa köyhempänä, mutta monta kokemusta ja guinnesskiloa rikkaampana, lähdimme onnellisina kotia kohti.

Lopuksi vielä mainos Finnairin Business -tarjoiluista. Siis näinhän sitä täytyykin matkustaa! Skumppaa lasissa ja Bridget Jones omassa privaattitelkkarissa. Ja jos alkaa nukuttaa, senkun laskee penkin makuuasentoon ja ottaa tirsat. Lentoemännät kyllä tulee sitten peittelemään, ettei vilu yllätä.

Tällaisilla palveluilla menisi vähän pidempikin lento mukavasti

Onnensviitissä

Onnensviitissä

Kävin kurkistamassa Lakeuden prameimpaan hotellihuoneeseen, eli Hotelli OnnenTähden kullankimaltavaan sviittiin numero 313. Ja tässäpä sieltä muutama kuvatus.


Hotelli OnnenTähti sijaitsee pikkuisessa Tuurin kylässä, samassa linnamaisessa rakennuksessa Keskisen kyläkaupan Ruokapuodin kanssa. Hotellissa on 43 huonetta, joissa on erityisesti niihin suunnitellut sisustukset.

Sviitin makuuhuone on kuin suoraan sadusta. 


Kylpyhuoneessa on tarjolla luksustuotteita, on kullatut hanat, poreamme ja tilaa 
isommallekkin seurueelle. 



Sviitissä on olohuone, pukeutumishuone, makuuhuone, sauna sekä kaksi kylpyhuonetta.


Huone on ylellisiä yksityiskohtia täynnä.

 Hotellissa on erityisesti sinne suunniteltuja, erilaisia kristallikruununa.

Yö Onnensviitissä maksaa saman verran kuin mitä huoneen numerokin on. Siihen hintaan saa 107m2 kimalletta ja taatusti erilaisen hotellikokemuksen kuin mitä missään ketjuhotellissa konsanaan! Tänä vuonna on Keskisellä vaikka minkälaista tapahtumaa, Vesa Keskisen 50-vuotissynttäreiden kunniaksi, joten eikun huone OnnenTähdestä ja nauttimaan menosta ja meiningistä! Kyläkaupan laajennuksen lisäksi tiedossa on mm. Kyläkaupan Sisustuspäivä sekä MiljoonaKirppis sekä Vesan synttäripäivänä järjestettävä Miljoona Rock. Näin muutamia mainitakseni.


--
Lakeudelle-perhekohteissa riittää villejä elämyksiä, shoppailua ja tapahtumia koettavaksi - kaikenikäisille! Paikalliset SObloggaajat perheineen tarttuivat lähimatkailuhaasteeseen ja lupaavat jakaa kaudella 2017 mielenkiintoisia kokemuksiaan lakeuden perhekohteista ja tapahtumista.

Millainen hulabaloo on suurperheen päivä sisäaktiviteettipuistossa? Onnistuuko reissuilu lakeudella, kun lapsilla on erityisruokavalioita? Entä saako bloggaajaäiti lähilomalla teinin irti älypuhelimesta? Tempaudu mukaan matkatarinoihin osoitteessa www.lakeudelle.fi.







Rintamamiestalotunnelmaa minikoossa

Rintamamiestalotunnelmaa minikoossa

Etelä-Pohjanmaan maakuntamuseossa, eli siinä ihanassa vanhassa kivinavetassa, oli esillä yli 20 toinen toistaan ihastuttavampaa nukkekotia. Mukana oli rintamamiestaloja, kaksi kerrostaloa, Törnävän kirkosta vaikutteita saanut kirkko sekä Sulevin markkinat, jossa esillä oli kymmeniä nukketaiteilija Taru Astikaisen nukkeja markkinatunnelmissa.







Sulevin markkinoilla oli kuhinaa 





Talot oli pienenpieniä, ihania yksityiskohtia pullollaan.

Tässä kodissa kerätään Pomonaa



Peppi telkkarissa, Afrikan tähti -pelilauta pöydällä.. 

Tämän kodin kissalla on Unikko-kuosinen raapimapuu 

Autiotalo <3  

Tämä pikku miekkonen on selvästi julkkis, kun on saanut kuvansa Seiskan kanteen 

Ihania värejä 

Ja lopuksi mun lemppari: koti, jossa äiti makoilee sohvalla samalla kun isä häärää keittiössä lapsen kanssa. Huomatkaa lieden yläpuolella olevat mini-Mariskoolit. Kertakaikkiaan..



Näyttelyn ohessa oli mahdollista osallistua nukkekoti-työpajoihin sekä ostaa kaikenlaista aiheeseen liittyvää pikkupikku sälää. Sekä työpajojen että myyntikojujen keski-ikä paljasti, ettei nukkekotiharrastus ole todellakaan mitään pikkutyttöjen näpertelyä.




*