Sisällön tarjoaa Blogger.

Kauhea kalkkimaali

Kauhea kalkkimaali

Meidän mökkirempan myötä on tullut ajankohtaiseksi myös maalaushommat, kun ehdottomasti halusin sinne sellaiset vanhat kunnon pinnatuolit. Tein ihan helvetin kovan homman niiden tuolien pohjatöiden kanssa; hioin, puunasin ja putsasin ja pohjamaalasin, että maalausjälki olisi mahdollisimman hyvä. Suurinta päänvaivaa hommassa aiheutti maalin valinta. Mitä väriä? Mitä maalia? Olisi hienoa, jos homma menisi ns. kerrasta maaliin ja lopputulos olisi hyvä ellei jopa täydellinen.

Olen tässä viimeisen puolen vuoden aikana seurannut sivusta tätä jokatuutista tursuavaa kalkkimaalihypetystä. Kuinka ihana maali se onkaan ja ne värit ja kun se vintage sitäsuntätä. Pitkään tätä ylistysvirttä kuunneltuani, päätin sitten itsekkin sitä kokeilla. Liityin jopa Facebookin Kalkkimaalarit-ryhmään, jossa jäsenet esittelevät ja ihastelevat toinen toistaan upeampia maalaustaidonnäytteitä ja niiden ihanan antiikkisia värisävyjä. Kaikki vakuuttavat maalien ihanuutta ja kuinka helppoa niitä olisi käyttää. Edes niitä pohjatöitäkään ei tarvita, ainakaan siinä määrin kuin normi kalustemaaleissa.

Ja niinpä minäkin nielin tämän syötin koukkuineen päivineen ja aloin metsästää meidän mökkituoleihin sopivaa kalkkimaalia. Se olikin helpommin sanottu kuin tehty.

Näitä unelmamaaleja kun ei sitten ihan joka putiikista löydäkkään. Ja kun jostain lähikaupungin sisustusliikkeestä sitten viimein purkkeja löysin, niin tottakai kaikki kiinnostavat värit olivat loppuneet, eikä uusia ollut tulossa ihan lähiaikoina. Täytyy sanoa, että tästä kalkkimaalihypetyksestä on otettu kyllä kaikki eurot irti, sillä jopa maalien värikartasta joutuu maksamaan. Siis oikeasti, maksat siitä, että saat paperiesitteen, jossa maalien värit listattuna! Voi hyvää päivää.

Koska niitä vuolaasti ylistettyjä jumalmaaleja, Annie Sloania ja JDL Vintagea, ei ollut saatavilla, päätin tilata kalkkitököttiä netistä. Törmäsin jollain askartelusivustolla Chalky Vintage look -kalkkimaaliin, joka vaikutti kiinnostavalta. Olin etsinyt nimenomaan vanhan roosan väristä maalia ja tämä purkki lupasi sitä jo nimensä perusteella. Vaikka tästä maalista en ollut aiemmin kuullutkaan, eikä siitä kukaan puhunut Facebookin Kalkkimaalarit-ryhmässä, laitoin kuitenkin vain rohkeasti tilausta postiin. Jos purkissa lukee Chalk paint ja Vintage, niin voiko jotain muka mennä vikaan?


Maalitilaus saapui jo seuraavana päivänä ja innosta piukeana könysin heti maalausstudiolleni (=autotalliin). Maali tosiaan näytti todella herkulliselta, niin vanukasmaiselta ja täyteläiseltä, että teki mieli ottaa lusikka ja kauhoa se suoraan suuhun. Pystyin jo kuvitella, miten tämä pehmeä manna solahtaisi tuoleihin kuin valettu ja tekisi niistä ainutlaatuisen upeat. Sellaiset vintaget, mitä Kalkkimaalarit-ryhmässäkin näkee.

Sitten vain purkki auki ja sutimaan. Ja heti ensi vedolla tiesin homman menevän reisille. Maali ei tasoittunut ollenkaan, kuten esim. normi huonekalumaali, vaan jätti järkyttävän suttuisen pensselinraitaisen jäljen. Ja pensseli oli siis ihan laadukas, eikä mikään alelaarin pahnanpohjimmainen. Edes maalin väri ei vastannut nimeään Vanha roosa - Chalky Vintage look. Paremmin olisi sopinut vaikka Vanhan Roosan violetit alkkarit.

Luottavaisin mielin ja parempaan sitkeästi toivoen jatkoin silti tuolin maalaamista. Ehkäpä se maalin ihanuus paljastuisi vasta sen kuivattua?


Ei paljastunut. Hetken (=pari päivää) kiroiltuani nielin tappion katkeran kalkin ja aloitin nöyränä alusta.


Taas hioin, puunasin ja putsasin. Kun tylsät pohjatyöt oli tehty, maalasin tuolin uudelleen. Tällä kertaa käytin ihan tavis Helmi-huonekalumaalia. Sellaista vanhan roosan väristä. Se levittyi kuin unelma ja lopputulos oli mukavan tasainen.

Paska reissu mutta tulipa tehtyä. Jos nyt jotain positiivista tästä kokemuksesta haetaan, niin melko kivuttomasti sen kauhean Chalkyn sai pois. Se katosi vaaleanpunaisena puuterina ilmaan ja paikkapaikoin irtosi sellaisina kynnenkokoisina laippoina.

Tämä oli ensimmäinen ja viimeinen kalkkimaalauskokeiluni. Samantein erosin myös Kalkkimaalarit-ryhmästä. Kiitos ja hei.


Hyväskää

Hyväskää

SOblogit kävivät tutustumassa lapualaiseen leipomo-lounaskahvila Hyväskään. Se on on toiminut paikkakunnalla jo yli kolmekymmentä vuotta ja on erittäin suosittu paitsi kahvilana ja lounaspaikkana mutta myös ihanien leipomotuotteidensa vuoksi. Paikan oma spesialiteetti on Tiistaileipä, jota on saatavilla tiistaisin ja torstaisin. Se on 90-prosenttisesti ruisjauhosta leivottu reikäleipä ja voin kertoa, että lämpöisenä, vastaleivottuna todellakin vie kielen mennessään. Eipä se ole meillä koskaan tainnut jäähtyneeksi asti päästäkkään, sillä leipomuksethan ovat tietty parhaita juuri uuninlämpöisinä.



Vuoden 2012 Maaseudun ystävä -palkintohinkki koreilee kahvilan hauskassa valotolpassa

Hyväskän perustajapariskunnan miniämaija Mari Lahdensuo esitteli leipomoa ja kertoi  
yrityksen historiasta. Mari vaihtoi televisiohommat perheen omaan yritykseen ja työskentelee 
siellä nyt myymälän puolella.

Leipomossa on vatkulikoneetkin astetta suuremmat 

..ja niin ovat jauhosäkitkin 

Tämä söpö puntari sopisi vaikka sisustuselementiksi.. 

..ja sellaiseksi on päässyt tämä kaunis vanha kahvikone.

Keski-ikäisen huoneentaulu? 

Ja sitten itse asiaan.

Hyväskä on todella nimensä arvoinen!

Leivoksia voi ostaa mukaan tai nauttia paikanpäällä kahvilassa.

Tässä hyydykekakussa on shamppanjaa ja valkosuklaata. Tarviiko edes sanoa, että hyvää oli!
Ovela kuvakulma piilottaa kätevästi kaiken muun hamstraamani suolaisen ja makean, heh heh.

Jos tarvitsette herkkuja arkeen tai juhlaan tai muuten vain haluatte nautiskella tai päästä kokkaamisessa vähällä, niin piipahtakaa ihmeessä Lapualla Puistotiellä. Ei taatusti tarvitse pettyä!

Hyväskän nettisivut: www.hyvaska.fi

Pinkki trukki, kuoharia ja draamakuningattaria (eli normipäivä margariinitehtaalla)

Pinkki trukki, kuoharia ja draamakuningattaria (eli normipäivä margariinitehtaalla)

Lauantaina vietettiin Seinäjoen kaupunginteatterilla avoimien ovien päivää, jolloin kansalla oli mahdollisuus tutustua teatterin arkeen, teatteritaloon sekä syksyn/talven ohjelmistoon. Tarjolla oli myös Fazer-ravintolan herkullinen brunssi asiaankuuluvine, kuplivine juomineen.


Seinäjoen kaupunginteatterin suunnitteli Alvar Aalto, vuonna 1969. Teatteri rakennettiin kuitenkin vasta Aallon kuoleman jälkeen, v. 1986-87, hänen toisen vaimonsa Elissan pontevalla johdolla. Eli semmoiset 17 vuotta seinäjokiset vitkuttelivat asian kanssa. No, parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Aiemmin teatteri sijaitsi nykyisen nuorisotoimen rakennuksessa, jossa kerrotaan kummitelleen ja tapahtuneen outoja, selittämättömiä asioita. Siitä pikku tarinaa täällä.

 Teatterin yläkerran ikkunasta aukeaa hieno näkymä Kansalaistorille, kohti Lakeuden Ristiä.
Alvar Aallon taidetta parhaimmillaan.

Teatterin lattiakivissä on paikkapaikoin fossiilien jättämiä kuvioita.

Teatterin seinillä on esillä Aallon kuuluisia puuntaivutustöitä.

Fazer-ravintola tarjosi herkullista brunssia teatterin ravintolassa. 

Jokapuolella oli enemmän tai vähemmän ilmeisiä vinkkejä siitä, mikä on syksyn suurpläjäys.. Eli se on upea, bling bling dragiloittelu Lainahöyhenissä, La Cage aux Folles!

Lainahöyhenten pääosanesittäjän, Zazan, Asuntomessukoti on nyt tyhjätty ja osaa rekvisiitastasta on nähtävillä teatterin yläaulassa. Zazan ihanaan bilekämppään voit tutustua täälä.

Teatterilla oli säpinää monessa kaikissa kerroksissa

Yleisöllä oli mahdollisuus kysyä mitä tahansa kaupunginteatterin taiteelliselta johtajalta Christian Lindroosilta sekä toimitusjohtaja Markko Heinoselta. Kyselytuntia juonsi tuore teatterikuraattori Jelena Jokelin-Muilu. Kysymykset oli saanut jättää nimettömänä ennakkoon ja yksi sellainen oli esim. "Onko näyttelijällä hyvä palkka?". Yleisöstä seasta tyrskähtänyt ironinen naurahdus vastasi tähän kysymykseen erittäin tyhjentävästi.

Avoimien ovien päivässä nähtiin myös kohtaus reilun kuukauden päästä ensi-iltansa saavasta Kvartetti- näytelmästä. Se kertoo neljän ikääntyneen oopperatähden yhteiselosta vanhainkodissa, josta ei räiskettä ja huumoria puutu. Näytelmän esittelyn jälkeen oli sen tähdet kuumaa selfie- ym. poseerauskamaa. Tässä paparazzivuorossa teatterin vahtimestari Jukka Kontkanen.

Teatterilla oli myös mahdollisuus päästä kurkistamaan talon uumeniin tarkemmin. Koko teatteritalo on täynnä toinen toistaan mielenkiintoisempia huoneita, joista voi löytää vaikka mitä jännittävää!

Ihana pinkki karvatrukki!

Puvustonhoitaja Leena Rintala kertoo näytelmien pukujen syntyprosessista. 

Ompelimon työkaluja ja taidonnäytteitä

Täytyykö kylttiä totella, jos se on väärinpäin?


Teatterista löytyy pukuja joka lähtöön. Harmi, ettei vuokrauspalvelua ole enää.


Tässä ne tähdet sitten valmistautuvat, ennen estradille menoa.

 Tältä näyttää sieltä lavan toiselta puolen katsottuna.

Mukavan päivän kruunasi Lainahöyhenissä -näytelmän avoimet harjoitukset ja dramaattisen rakkausriidan todistajiksi pääsimme jo teatterin aulassa. Kuvassa itse suuri diiva Zaza (Esa Ahonen) sekä rakkaansa Georges (Heikki Vainionpää).

Zaza eli Albin

Zazan palvelijaa Jacobia esittää Pekka Hiltunen.

Zazan ja Georgesin suhteesta ei draamaa puutu.

Ohjaaja Christian Lindroos heiluttaa tahtipuikkoa Lainahöyhenten harjoituksissa.

Lainahöyhenissä -näytelmästä nähtiin avoimissa harjoituksissa pari räväkkää kohtausta. Näin maallikon silmään kaikki sujui jo nyt, 2 viikkoa ennnen ensi-iltaa, kuin rasvattu. Rikkoontunutta peiliäkään ei olisi huomattu, ellei siitä olisi joku näyttelijöistä heittänyt vitsiä. Onneksi näyttelijät eivät ole taikauskoista väkeä. Heh.

Teatterin tulevaa ohjelmistoa

Käykäähän hyvät ihmiset katsomassa Seinäjoen kaupunginteatterin tarjoamia elämyksia syksyn ja talven aikana. Tulossa on vaikka mitä kivaa, esim. roasteja, stand-uppeja, nostalgiaa, komedioita ja miehiä mekoissa ym ym. Katso koko ohjelmisto täältä. Mun syksyn teemana tuntuu olevan tuo viimeisin, sillä Lainahöyheniin on jo ensi-iltalippu plakkarissa mutta nyt hommattiin myös paikka ShoWhat -drag showhun.

Koska let's face it, miehet naisten vaatteissa nyt on vaan NIIN viihdyttäviä.



Vuosi elämästäni

Vuosi elämästäni

Tänään on blogini 1-vuotissynttärit. Olen blogannut tasan vuoden ja on siis pienen välitilinpäätöksen aika.

Olen aina rakastanut kirjoittamista. Se on mun tapa ilmaista itseäni. Se on terapiaa, viihdykettä, harrastus ja suuri rakkaus. Blogin lisäksi kirjoittelen omaksi ilokseni myös kaikenlaisia muutakin, esim. pikku tarinoita ynnä muuta sheissea. Näitä tekstejä en kuitenkaan julkaise.

Bloggaamisessa on varsinaisen kirjoittamisen ja kuvaamisen lisäksi kivaa myös se, että tässä saan ruokittua myös pientä sisäistä nörttiäni. Sivujen tuunaaminen mukavaa puuhaa!

Kun silloin vuosi sitten aloitin bloggauksen, päätin heti, etten kirjoita sinne mitään sellaista, mitä en voisi muutenkin kertoa julkisesti missä tahansa kahvipöytäseurueessa. Eli mitään valtavia yksityiselämän paljastuksia ei ole tullut eikä ole tulossa. Jonkun mielestä se voi olla tylsää mutta se on mun tapa, se on blogitarinaa à la Pirita.

En myöskään blogia kirjoittaessani mieti, että lukeeko niitä tekstejä joku. Vaikka alkuaikoina mietin sanojani hyvinkin tarkkaan, en enää ressaa kielioppiasioista, tarkistele possessiivisuffikseja tai pilkkujen paikkoja. Annan vain mielen virrata vapaasti ja näppiksen laulaa. Vaikkahan sitten tulisi sutta ja sekundaa, niin who cares! Mun blogi = mun pelikenttä.

Bloggaamiseni on herättänyt tunteita ja mielipiteitä monissa ihmisissä. Yllättävinta on ollut se, kuinka monella on ylipäänsä ollut joku mielipide koko asiasta. Kommentit ovat pääosin olleet positiivisia mutta usein myös jotenkin hämmästyneitä. Julkinen kirjoittamiseni on kirvoittanut myös enemmän ja vähemmän naamioitua vittuilua. Vaikka jätänkin tällaiset omaan arvoonsa, täytyy sanoa, että tällaista kommentointia mun on ollut kauhean vaikea käsittää. Jos joku tuttuni tai vaikka puolituttuni alkaisi esimerkiksi maalaamaan tauluja, mikä on vastaava itsensäilmaisumuoto kuin kirjoittaminen, ei minulle tulisi mieleenkään alkaa siitä naljailemaan. Ei, vaikka hän esittelisi taulujaan netissä tai laittaisi pystyyn taidenäyttelyn. Ei, vaikka taulut olisivat täyttä kuraa. Ei silloinkaan vaikka hän, herrinjee, yrittäisi niitä myydä. En kysyisi häneltä, kuvitteleeko hän olevansa jotenkin parempi kuin muut. En naureskelisi. Se, että ihminen tekee sitä, mitä rakastaa, on mielestäni ainoastaan hyvä juttu. Kannustan kaikkia ihmisiä toteuttamaan rohkeasti itseään, se on valtavan tyydyttävää ja vapauttavaa.

Yllättävää oli myös se, että kun aloitin bloggauksen, eräs tuttavani (bloggaaja itsekkin) poisti mut Facebook-kavereistaan. Tähän mulla ei ole yhtään mitään sanottavaa.

Vuosi bloggaajana on ollut kuitenkin kaikenkaikkiaan erittäin mukava. Olen postaillut milloin mistäkin, esim. paikoista, joissa olen käynyt, erilaisista tapahtumista, teatterista ja mikä nyt on sattunutkaan inspiroimaan. Keväällä pääsin mukaan YkkösBasaarin Helmibloggareihin ja sain oman lokeroni kirpparin seinälle. Olin myös mukana Etelä-Pohjanmaan ensimmäisessä blogikirppistapahtumassa (siitä postaus täälä) ja se oli kyllä mahtava juttu! Paikka kuhisi väkeä ja oli erittäin hyvä pössis. Toivottavasti vastaavia järjestetään vielä jatkossakin.

Alkukesästä liityin SOblogeihin, eli eteläpohjalaisten blogien ryhmään. Ensimmäinen tapaaminen uusilla ja vanhoilla bloggaajilla oli Joupin vanhalla tuvalla (siitä postaus täälä) ja ei hitto, että oli hienoa! Oli todella vapauttavaa olla kaltaistensa seurassa. Kukaan ei ihmetellyt jos kuvaat ruokasi, kahvikuppeja, pistorasioita, lattiaa tai talonnurkkaa, sillä kaikki tekivät niin. Kamerat räpsyivät ja kaikki puhuivat samaa kieltä. SOblogien myötä olen päässyt myös paikkoihin ja tapahtumiin, joihin muuten en pääsisi, esimerkiksi Seinäjoen Asuntomessujen lehdistöpäivään. Oli hieno tilaisuus saada tutustua messuihin rauhassa ja ilman ruuhkaa, päivää ennen messujen avajaisia.

Bloggaus on vienyt minut ihan täysin mukanaan ja odotan innolla, minne kaikkialle se minua vielä viekään. Se avaa uusia ovia ja tarjoaa jänniä seikkailuja.

Reilu vuosi sitten tuli netissä vastaan lause: What would you do if you were not afraid?
Nämä sanat jäi pyörimään päähäni. Siitä ajatuksesta syntyi tämä blogi.

Unelmoikaa. Uskaltakaa.

Rakkaudesta lajiin,

Pirita

Rapaa, käsitöitä ja markkinatunnelmaa

Rapaa, käsitöitä ja markkinatunnelmaa

Kesän vakkarijuttuihin kuuluu ihanat 1700-luvun markkinat Isossakyrössä, eikä tämä vuosikaan tehnyt poikkeusta. Perinteisiin kuuluu myös se, että näillä markkinoilla sataa, eikä tämä vuosi tehnyt poikkeusta siihenkään. Mutta eipä köppäänen keli tuntunut markkinaväkeä haittaavan! Porukkaa piisasi ja tunnelma oli muutenkin mukavan leppoisa.



Markkinoilla oli nähtävillä monenlaista kädentaitoa..






Atelje Hannetar myi kojussaan hienoja huovutettuja sisustustuotteita, lahjatavaroita ja käsintehtyjä saippuoita. Saippuoiden valmistus oli muuten ollut tyttären kesätyö ja hän saikin niistä tulevat tuotot nyt sitten itselleen. Isoa peukkua yrittäjyyskasvatuksesta! Huovutetuista tuotteista vastaa äiti, huopataiteilija Hanne Alho.

Atelje Hannettaren tuotteita

Tämä söpö saunatonttu Niilo suorastaan pyysi päästä meidän matkaan Hannettaren kojusta

Käykäähän tutustumassa Hannettareen ja tuotteisiin heidän Facebook-sivulla 




Iisakki Järvenpään puukkoja ja helatuotteita 



Nämä hienot ja värikkäät korut ja kukkopillit on valmistanut Paavo Peltomäki


Markkinoilla oli myös ohjelmaa ja esityksiä, mm. tanssia ja musiikkia.







Tämä nasuraasu tuoksui kyllä tosi hyvältä.. 

 Markkinoilta löytyi myös apua moneen vaivaan.. 

..ja jos ei yllä esitelty apu (tai viina, terva tai sauna) auta, niin sitten vaan koivet oikooseksi ja tällä kyytillä kirkkomaahan.

En kyllä tajua mikä oikosulku mulle on tuli, kun tällaiset reikäballeriinat laitoin jalkoihini markkinoille lähtiessä. Ihanasti tirskui rapa kävellessä..