Sisällön tarjoaa Blogger.

Saanko esitellä: PEIKKORANTA

Saanko esitellä: PEIKKORANTA

LOMA! Mikä ihana sana! Kesäloma siis vihdoin alkoi ja vieläpä varsin mukavissa merkeissä. Mehän olemme tässä koko kevään mökkikuumeiltu tosi pahoin. On katsottu kaikki mahdolliset Huvilat ja huussit, Pienet mökkiremontit sekä Suomen kauneimmat mökit, on vahdattu Etuovea, on etsitty, vertailtu ja haaveiltu. Mutta nyt, heti loman alkajaiseksi, sitten pärähti! Nuavvaa vetäisimme ostohousut jalkaan, laitoimme kättä syvälle taskuun ja ostaa pätkäytimme meille ikioman, ihanan pikku kesämökin!

Heti ensisilmäyksestä lähtien tässä mökissä vain oli sitä jotain. Alusta alkaen puhuimme siitä meidän mökkinä, siis jo kuukausia ennenkuin edes kävimme sitä katsomassa. Välillä jo luovuimme koko ajatuksesta mutta kuitenkin jatkoimme puhumista siitä meidän entisestä mökistä. Hyvin nopeasti kuitenkin palasimme taas nettiin ihastelemaan ja suunnittelemaan, mitä sinne voisi tehdä ja kuinka sitä remontoida. Tämä mökki vain oli SE meidän unelmien mökki.

Ja niinhän se vain on, että joskus unelmat käyvät toteen.

Annoimme mökin nimeksi Peikkoranta. Oliko sitten vielä Norjasta saatuja vaikutteita vai  oliko nimen inspiraationa tontin vuorenpeikkomainen maisema, mene ja tiedä. Peikkoranta on kuitenkin mökillemme hyvä nimi ja se valittiin perheen kesken monien nimiehdokkaiden joukosta lähes demokraattisesti.

Kun mökkikaupat oli tehty, alkoi tapahtua vauhdilla; puita on kaadettu, keittiökalusteet poistettu, mökin koko sisusta tyhjätty ja sauna mustattu. Tai no, musta ja musta.. Mustaa saunasuoja-ainettahan me pyydettiin mutta sinistä saatiin. Kirjoitushetkellä aineen kuivamisprosessi on vielä kesken, joten ihan sitä lopullista sävyä ei vielä pysty sanomaan. Palaan siis myöhemmin asiaan.

Peikkorannan ensimmäinen kalasaalis. Nämä pikku naperot pääsivät takaisin järveen kasvamaan. 

Lemmikkejä tontilta löytyy moneen lähtöön. Näiden pikku pirulaisten lisäksi on mm. käärmeitä ja karhuja. Ainakin mikäli mökkinaapuriin on uskominen. 

Ja mustikkaa on sitte poat PALJON 

Mustaa saunasuojaa pyydettiin ja mustikanväristä saatiin. Testattiin toki puupalaan ennenkuin seinään alettiin sutimaan ja kyllähän se siinä mustaksi muuttui..

..mutta saunan seinässä se näytti tältä..


Ounou.. Sopii toivoa, että sävy tästä vielä tummenee..

Remontti on päässyt täydessä höyryssä alkamaan ja tontti on sen näköinen.

Keittiötarjouksen aiomme pyytää Mustalammin Puutyöltä. Luin Siskonpaneelisoppaa-blogista Tiinan tekemän suuren keittiötoimittajavertailun ja siinä Mustalammi vei voiton heittämällä. Siitä inspiroituneena otinkin jo ko. firmaan yhteyttä. Uskon, että mekin pääsemme heidän kanssaan hinnasta sopuun pienen mökkikeittiömme kanssa. Lue Tiinan keittiövertailujuttu täältä

Tadaa! Saanko esitellä, uusi paras ystäväni: The Klapikone! On muuten kertakaikkiaan mahtava vehje! Valmista tulee suitsukkelaan eikä tule edes hiki, helteelläkään.

Niin ja se ihana helle. Sitä on kyllä piisannut. 

Joten tottakai nestetasapainosta täytyy myös muistaa huolehtia. Vaikka mökillä töitä riittääkin ei homma saa olla all-work-no-play -meininkiä. Ollaanhan nyt sentään lomalla.



Menneitä elämiä

Menneitä elämiä

Kuten olen aiemminkin kertonut, tykkään hillua hautuumailla. Ne on niin mielenkiintoisia, rauhoittavia ja kauniita paikkoja, että niissä saisi kulumaan aikaa vaikka kuinka paljon. (pssst.. lue käynnistäni Helsingissä Hietaniemen hautausmaalla täältä).


Tänä kauniina kesäiltana päätin piipahtaa Seinäjoella Törnävän hautausmaalla. Kiertelin katselemassa erityisesti vanhoja hautoja, jotka kertovat usein paljon niissä lepäävien henkilöiden elämästä. Esimerkiksi perheen asema ja varallisuus on nähtävissä ja virka tai titteli on usein kiveen kaiverrettuna. Kun työ ja tietty asema oli hankittu, siinä pysyttiin hamaan hautaan saakka. Kerran opettaja aina opettaja. Kerran ylijunailija aina ylijunailija..


Oppilas ei ehtinyt koskaan mestariksi 

Miksiköhän piti Liisa Matintyttären kunniallisuutta vakuutella vielä viimeiseen vetoon saakka?

Ja samaa tekee Elisabeth Juhantytär.. tai hänen perheensä siis..

Salomon Salomoninpoika oli kirkon kuudennusmies eli seurakunnan luottamusmies, jolle 
pukkasi monenlaista nakkia. Yksi sellainen oli tarttuvista taudeista ilmoittaminen papistolle.

Vaatimattomassa puuristissä ei näy enää nimiä..

Eikä ollut nimeä tässäkään ristissä, joka oli kuin nakattuna puiden sekaan piiloon.

Elämä on ollut ennen kovaa.

Osa haudoista kaipaa kipeästi hoitoa. 

Yksinäinen leskivaimo

Monissa haudoissa on myös kauniita patsaita ja koristeita

Tässä kuvanveistäjä Jussi Koivusalon vanhemmilleen suunnittelemassa 
kalanmuotoisessa hautakivessa seisoo körttinainen.

Törnävän hautausmaa on kaunis ja hienosti maisemoitu. Kaivotkin näytti siltä, että sinne 
kannattaisi heittää kolikko ja toivoa. Persaukisena en niin kuitenkaan tehnyt.

Kaikki pelit ja rensselit on siististi paikoillaan.




Törnävän hautausmaalla järjestetään muuten opastettuja kierroksia, jossa henkilö- ja paikkahistoria aukenee ihan eri tavalla kuin vain näin ominpäin pyörimällä. Seuraava onkin jo nyt sunnuntaina (24.7.) klo 16.30. Ja sitten niitä on vielä kaksi kertaa 20.8. ja 21.8. (molemmat klo 16.30). Täytyypä nyt oikein ryhdistäytyä ja mennä käymään! Viime kesänäkin jo piti mutta en vaan saanut äntihin.




Lemmen tyrskyjä

Lemmen tyrskyjä


Kesä ja teatteri kuuluu yhteen. Mikäs sen mukavampaa kuin viettää leppoisaa kesäehtoota mukavan ja huolettoman kesäteatterin parissa. On ihana vain olla viihdytettävänä ja nauttia toisten kovan työn tuloksista. 



Tällä kertaa suuntana oli Onnelan kesäteatteri. En ollut sielä aiemmin käynytkään ja oli jännä nähdä minkälaiset puitteet Härmän Onnelanrannassa teatterille oli rakennettu.

Näytelmä oli Maija-Liisa Isosompin kirjoittama ja Mikko Timosen ohjaama Impi, Auvo ja lemmen tyrskyt.  Näytelmän päätähdet, Impi ja Auvo, olivat mulle entuudestaan täysin vieraat, sillä en ole käynyt kertaakaan esim. Valehtelun SM-kisoissa, missä ko. pariskunta on käsittääkseni jo legenda. Vaikka sivistyksessäni olikin Impin ja Auvon mentävä aukko, pääsi näytelmää katsoessa ensikertalainenkin heidän tarinaansa hyvin jyvälle. Hahmot olivat herkulliset, erityisesti dementoitunut mummo oli varsin hauska ja hellyttävä. Näytelmän lääkäri vaikutti kovin tutulta, taidan olla hänen oikean elämän esikuvansa praktiikassa käynytkin kerran tai pari..

Impi, Auvo ja lemmen tyrskyt eteni hauskasta kohtauksesta toiseen, jouhevasti kuten pitää ja menevän musiikin säestyksellä. Onnelanrannan raitilla kajahteli mellevästi mm. Gunnareiden ja Göstan rokkenroll.


Puitteet Härmässä oli kohillaan. Katsomon päällä oli uudenkarhea katos ja jykevät rakennelmat antavat mahdollisuuden vaikka minkälaisen näytelmän lavasteiksi. Fasiliteetit oli kunnossa ja eikä lipun hintaan kuuluvia kaffetta ja pullaa tarvinnut kauaa jonottaa. Isoa peukkua pukkaa!

Suosittelen maakuntamatkailua ja kesäteattereihin tutustumista kaikille, koska se vaan on niin kovin mukavaa.


Löytöjä pikkurahalla

Löytöjä pikkurahalla

Kävin tutustumassa Seinäjoen Ekocenteriin, eli Seinäjoen kierrätyskeskukseen, kun joku sitä kovasti kehui Facebookissa. Ekocenter toimii Kaks'kättä työpajan ohessa Seinäjoella Päivölänkadulla. Myynnissä lahjoitettuja vaatteita, kenkiä, mattoja, huonekaluja, leluja, ym. tavaroita. Hinnat on todella halvat, esim. vaatteita saa ahtaa muovikassin täyteen kymmenen euron hintaan. Ja osa tuotteista oli jopa ilmaisia! Kirpputorin mansikat on kerätty Löytökammariin, jossa hinnoittelu on tuotekohtaista.

 
Pornonpunaiset popot 

Monenlaista lukemista


Löytökammarin löytöjä


 Tästä naiskauneutta jonkun tarkan sisustajan seinälle..

Niinku ulkomaillla olis

Tällä kirpputorilla oli kyllä hinnat kohdillaan, sellaisia kuin ne kirppiksellä pitääkin olla. Suosittelen tutustumaan! Kontrasti olikin kova, kun Ekocenteriin tutustumisen jälkeen kävimme muutamalla muulla Seinäjoen kirppiksellä, jossa vanhojen vaatteiden ja tavaroiden hintataso oli paikoin kovempi kuin kaupoissa. Ainakin näin alennusmyyntien aikaan.


Lisää yksityiskohtia Asuntomessuilta

Lisää yksityiskohtia Asuntomessuilta

Lisää yksityiskohtien bongailua Seinäjoen Asuntomessuillta..

Koko koti yksityiskohtia täynnä (Kohde 21. Seinäjoen Tulikivimylly Lainahöyhenissä) 

Hieno takka ja tiiliseinät (Kohde 36. Koria)

DIY naulakko (Kohde 8. Skaala)

 Lattialamppu (Kohde 34. Koskela)

 Eleettömiä yksityiskohtia, kauniita pintoja (Kohde 5. Kotola)

Jakkarat/sohvapöydät (Kohde 5. Kotola)

 Muhkuraseinä ja valot (Kohde 41. Lumimustikka)

 Hauska lamppu. Ja herkkuja on aina kiva bongata. (Kohde 9. Heikius Hus-Talo)

Taulumainen Provinssitapetti (Kohde 7. Armas)


Tekstiä, paljon tekstiä... (Kohde 37. Isoo Pihlaja)

 Kivikoristeita (Kohde 12. Villa Tango)

Naulapää (Kohde 3. Mäihä Galleria Konsti)

Lisää Asuntomessukuvia tulossa myöhemmin..