Sisällön tarjoaa Blogger.

Kuulumisia

Kuulumisia


Ristus, kun on pitänyt kiirusta. En ole ehtinyt tännekkään mitään kirjottelemaan, vaan kaikki vapaa-aika on mennyt ihan muissa merkeissä. Suurimpana syyllisenä siihen on ollut lähestyvä ensi-ilta Aarre, ryssän äpärä -näytelmästä mutta toki tässä on jotain vähän muutakin ehtinyt puuhastella. Tässä pari kuvaa viime ajoilta.


Nämä tyylikkäät graffitit bongasin Toriparkista. Tosi hienot!

Viime aikoina on pikkuisen harrastettu fain dainingia.. Tässä Uppalan kartanon taidonnäytteitä:

Ruoka oli kerrassaan erinomaista, 5/5. Ja palvelukin oli kaikessa kohteliaisuudessaan ehkä jopa liiankin ylitsevuotavaa. Ei tällainen jäyhä pohjalaisakka ole tottunut teitittelyyn ja tarjoilijan herkkiin kuiskutteluihin.

Laidun Herefordin savuliha-startteri. Voin suositella. Lämpimästi.

Kuvasin myös kaikki muutkin Uppalan kartano -illan annokseni, mutta koska puhelimeni on pska, ei muita kuvia yksinkertaisesti ole olemassa. Eli joudutte nyt vain uskomaan sanaani, että ruoka oli todella erinomaista ja annokset kauniita. Ja viini.. Ah, kaikki se ihana viini..

Ulkoruokintaa sain myös Seinäjoen Amarillossa, jossa sapuska oli myös oikein hyvää. Ei niin fain daining kuin Uppalassa, mutta mucho bueno kuitenkin. Helvetinmoisella ähkyllä sieltä ainakin pois lähdettiin.
Nacho&salsa-startteri. Joo kyllä mä tätäkin suosittelen. Oluen kanssa. 

Meatlovers Premium burger, medium täyslihapihvillä. Nam, sanoi seuralainen.
Oma annoskuvani jäi uupumaan, koska puhelimeni on edelleen pska.


Järjestimme tässä taannoin myös yllätyssynttärit eräälle ihanalle ihmiselle hänen täyttäessään pyöreitä vuosia. Ja onnistuimmekin yllättämään sankarin täysin.
 Synttäriapetta

Kyllä se vaan niin on, että hyvä ruoka, ystävät ja juhlat ovat tämän arkisen elämän suola ja pippuri.





Sotavankina Suomessa

Sotavankina Suomessa

Suomessa olleista sotavankileireistä ei ole juuri huudeltu, ei leirillä olleet vartijat eivätkä vangit. Molemmilla tahoilla on ollut vaikenemiseensa kaiketi omat syynsä. Yksi syy on varmaan ollut häpeä, puolin ja toisin. Myöskään suomalaiset tutkijat eivät ole olleet innokkaita penkomaan oman maan synkkiä varjoja. Muiden maiden vastaavia leirejä on tutkittu kyllä paljonkin, mutta suomalaisten teoista on vaiettu. Haluttu kai vaieta unohduksiin.

Nykyään leireistä sentään jo puhutaan. Yksi sotavankien oloja paljon tutkinut on emeritusprofessori Arvo Myllymäki (1945), jonka luentoa "Kurileiri ja sen vaikutukset Etelä-Pohjanmaalla" kävin taannoin kuuntelemassa. Kurileirille, eli leirille nr 24, sijoitettiin kurittomat sotavangit. Kurittomuus käsitti tottelemattomuuden, karkausyritykset tai muun niskuroinnin. Leiri sijaitsi ensin Kerimäen Riitasensuolla, josta se siirrettiin myöhemmin Vaasaan Mustasaareen.

Kurileiri oli maanpäällinen helvetti, jossa viitattiin kintaalla kansainvälisille sopimuksille. Vankeja kohdeltiin julmasti ja epäinhimillisesti, heitä mm. pidettiin nälässä ja ruoskittiin kuparijohdoilla vahvistetulla piiskalla. Vaasan Kappelinmäen ortodoksisella hautausmaalla sijaitsevaan sotavankien joukkohautaan haudattu 75 leireillä menehtynyttä venäläistä sotilasta. Heistä 16 oli ammuttu teloittamalla.

Ja mikä saikaan lopulta muutoksen aikaan ja leirin olot edes jotenkin siedettävälle tolalle? Vastaus on: nainen. Eräs siviili, joka teki leirin oloista kantelun Suomen Punaiselle Ristille.

Kaikkiaan sotavankien määrä Suomessa on ollut valtava. Pelkästään vuonna 1941 oli joutunut vangiksi 56 000 neuvostosotilasta. Yli 29% sotavankileirien vangeista menehtyi. Jatkosodan aikana sotavankeja menehtyi kaikkiaan 18 267 henkeä.

Myllymäen vuosikausien tutkimukseen voi tutustua mm. hänen kirjoittamassa kirjassa Kurileiri (2013). Historiamme synkkiinkin vaiheisiin olisi jokaisen syytä tutustua, ennenkaikkea siksi, että ottaisimme opiksi.

Myllymäellä on historian tutkimuksessaan myös henkilökohtainen aspekti, sillä hänen isänsä Mihail Kutsherenko oli sotavankina Kerimäen Riitasensuolla, josta myöhemmin hänet siirrettiin myös Vaasaan Mustasaaren kurileirille. Leiriltä hänet vietiin työavuksi Kuortaneelle, jossa hän rakastui talon tyttäreen.

Sodan loputtua Mihail palautettiin takaisin Neuvostoliittoon.

On kaunista ja kiehtovaa, että sodan kurjuuden keskellä voi kuitenkin löytää rakkautta, toivoa ja valoa. Kaiken suomalaisten taholta kokemansa pahan jälkeenkin Mihail kuitenkin rakastui suomalaiseen tyttöön. Heidän suhteesta syntyi Arvo, rakkauslapsi.

Isänsä ja äitinsä tarinan Arvo Myllymäki kertoo kirjassa Vihan ja rakkauden päivät (2011). Kirjasta on nyt myös dramatisoitu näytelmä Aarre, ryssän äpärä, joka saa kantaesityksensä Lapuan Nuorisotalolla helmikuun 13. päivä. Lisätietoa näytelmästä löytyy Larvateatterin nettisivulta larvateatteri.fi 

Arvo Myllymäen luennon yhteydessä larvateatterilaiset esittivät kappaleita
näytelmästä Aarre, ryssän äpärä



Sinatran tahdeissa

Sinatran tahdeissa


Vanhan vilkkusilmän, Frank Sinatran syntymästä tuli joulukuussa kuluneeksi 100 vuotta. Sen kunniaksi  pidettiin tänä iltana Seinäjoki-salissa New York, New York -draamakonsertti, jossa jazz- ja viihdeorkesteri HT Combon solisteina esiintyivät vuoden 2006 tangokuninkaalliset Elina Vettenranta ja Marko Lämsä. Koska olen hillitön Sinatra/Martin/koko Rat Pack -fani, oli odotukset korkealla illan konsertin suhteen. Sen sijaan tangokuninkaallisista en ketään muita muistanut kuin Jari Sillanpään mutta hei, Siltsu-bitch onkin one of a kind.

Illan big band HT Combo soitti aivan törkeän hyvin. Kertakaikkiaan.. Oli myös hauska seurata takarivin soittajien pikku omaa kivaa; milloin trumpetteja käytettiin lapioina ja milloin muuten vain jammailtiin rytmissä. Ja vaikka Markon ja Elinan ääntäminen karahtikin välillä rallienglannin puolelle, ei se tahtia haitannut. Laulu oli kaunista, musiikki kuolematonta.

Kuten konsertin nimikin jo kertoo, mukana oli myös draamaa, kuten kankeita pikku dialogeja ja videokollaaseja, mm. Markon ja Elinan tangovoitosta (?!). Sen kummemmin tähän nyt syventymättä sanon vain, että kaikki se olisi voinut jäädä pois. Kuvittelin, että konsertin tarkoitus oli kunnioittaa Sinatraa, eikä muistella vuoden 2006 tangovoittoa..

Konsertissa kuultiin monia ihania klassikoita, kuten mm. My Way, Fly Me to the Moon, Strangers in the Night ja Moon River. Ja luojan kiitos vain muutama kappale esitettiin suomeksi. Ei olisi tarvinnut yhtäkään.







Pakkaskuvia

Pakkaskuvia

Tässä muutama pakkaspäivän (-31ºC ) kuvatus meidän huudeilta.

Yritys tehdä jäisiä saippuakuplia epäonnistui surkeasti 

Eiköhän nämä valot saa kohta heittää varastoon, ensi joulua odottamaan

Sama puska, eri valaistus


Autollakin on mielipide näistä keleistä 

Meidän pihapuussa kasvaa pesismaila

Kylmää kyytiä 

Näinhän se on 

Himatuikut


Uudistunut YkkösBasaari Seinäjoella

Uudistunut YkkösBasaari Seinäjoella

Kävin katsastamassa uudistetun YkkösBasaarin. Eli Seinäjoen Sorsanpesän kyljestä Minimanin naapuriin muuttaneen kirpputorin. Avajaisten ensimmäinen päivä oli eilen mutta väkeä riitti kyllä kiitettävästi tällekkin päivälle.


Kirppiksellä on Minimanin kanssa yhteinen parkkipaikka, eli kerrankin sellainen kirpputori missä ei ole autopaikoista pulaa. Myös sisätilat oli todella suuret ja käytävät leveät, eikä mitään järkyttävää ahtautta ja tungosta ollut vaikka porukkaa paljon paikalla olikin.



Avajaisten kunniaksi oli oven edustalla Iceheartsin makkaramyyntiä. Vaikka makkara olisi kovasti maistunutkin, jätin tällä kertaa herkun väliin. Aamuinen ahdistava puntarillakäynti oli vielä sen verran tuoreessa muistissa.


Tällainen pirteä pirssi koristi sisääntuloaulaa 

Karkkia hyllykaupalla


Uutta aiempaan verrattuna oli mm. se, että kirppiksellä on myynnissä nyt myös uusia tuotteita:
sisustustavaraa, kosmetiikkaa, kirjoja jne.

Hauskoja mukeja 


Päitä. Karvalla ja ilman. 


 Arabiaa

Söpösiä sukkasia 

Häjyt-koruja

Tekeeköhän joku sadan (tai kahden sadan) vuoden päästä koruja meidän aikamme
suurrikollisten kuvista?

Antit Rannanjärvi ja Isotalo

Nämä on kirppisten vakikamaa 

Vanhat peltipurkit on kivoja



Kaipaus on kaiketi loppunut, kun on laitettu kyltti myyntiin 

Näiden kirjojen myyjän sinkkuaika on vissiin loppunut. Onnittelut siitä.

 Tämä puupatsas sopisi jollekkin pohjalaiskerholle tai -yhdistykselle kiertopalkinnoksi


Ja mitäpä tarttui mun matkaan?

No, tällainen kiva lasitölkki, mustilla helyillä koristeltuna. Tänne saapi tytär heitellä huulikiiltonsa, kynsilakkansa ym. irtosälän, mitä sielä kampauspöydällä sattuu pyörimäänkään.

Miksi, oi miksi täytyy hintalaput laittaa niin tiukalla liimalla kiinni, ettei niitä saa irti millään?
Tölkki täytyi laittaa aivan ensimmäiseksi veteen likoamaan..