Sisällön tarjoaa Blogger.

Mutta suurin niistä on rakkaus

Mutta suurin niistä on rakkaus

Olin taannoin katsomassa Siantappajat-näytelmän harjoituksia (lue siitä täältä) ja tottakai valmis teoskin täytyi sitten nähdä.

Siantappajat on koskettava, ajatuksia herättävä ja mustanhauska kertomus keski-ikäisen naisen, Marian (Mia Vuorela), palavasta rakkaudesta varattuun mieheen ja isoisän perintöpyssyllä tehtystä epätoivoisesta ratkaisusta. Näytelmässä seurataan Marian pakomatkaa Jyväskylästä Lapualle ja takaisin, mukana menossa on mumma-vainaan henki (Sari Jokelin) terävine kommentteineen. Mumma on topakka pohjalainen nainen. Juuri sellainen, missä viisaus asuu.

Marian ja mumman road tripin aikana käydään läpi Marian menneitä rakkauksia; kuka oli sika mitenkäkin, kuka jäi saamatta ja miksi. Näytelmä pistää miettimään; mitä kaikkea olemmekaan rakkauden vuoksi valmiita tekemään. Uskomaan. Toivomaan. Kärsimään.

Näytelmän lavastus oli ilahduttavan yksityiskohtaista, huoltoaseman valotauluissa loimusi annokset ja haudoilla kynttilät. Jokelin oli tiukka ja hauskakin mumma, tekemättä hahmosta kuitenkaan vitsiä. Kauniin Mia Vuorelan Maria oli herkkä ja hauras, silti vahvakin. Ilahduttavia olivat myös Topi Kohosen veikeät roolit, suosikkina erityisesti kylpylän respa. Jostain syystä tämänsorttiset roolihahmot on aina niin kovasti viihdyttäviä. Miehistä näytelmä maalaa melko munattoman kuvan, naisten edessä he ovat loppuviimein heikkoja ja vietävissä. Naiset niitä miehiä ohjaa ja siinä sivussa maailmaa, vai kuinka se mumma asian kiteyttikään.

Siantappajat perustuu seinäjokisen kirjailijan Mirja Kuivaniemen samannimiseen romaaniin ja se saa kantaesityksensä huomenna perjantaina Seinäjoen kaupunginteatterissa. Menkäähän katsomaan!


Maria ABC:llä (kuva: Seinäjoen kaupunginteatteri)

Lisää kuvia Facebookissa.





Katsastus

Katsastus

Taas on SE aika vuodesta. Auton katsastus. Huoh. Olen ikäni ajanut romuilla, joten luulisi jo tähän tuskaan tottuneen mutta silti vaan kuitenkin se aina yhtä ärsyttävää ja kuumottavaa. Kuinka pitkä vikalista tänä vuonna tulee? Selviääkö satasella? Meneekö tonni? Tuleeko konkurssi? Ja koska tänä vuonna en ollut ennen katsastusta edes suorittanut normaalia auton talvihuoltoani (eli auton pesua, pissapojan nesteen lisäämistä ja öljyn tarkistusta), olin aivan varma, ettei se kottero tule läpi menemään.

Vaan eipä se auta, hattua kouraan ja konttorille.

Näissä merkeissä sitten ajelimme eilen nilkka suorana eräälle seinäjokiselle katsastuskonttorille. Se oli menossa pian kiinni ja koska olin päättänyt, että today's the day, kun tämä ressi hoidetaan, oli hieman kiire ehtiä ajoissa paikalle.

Noin kaksi kilometriä ennen konttoria alkoi auton perästä kuulua vastakuoriutuneen tipuparven kirkumista. Se ei voi olla hyvä asia, sen verran minäkin autoista ymmärrän.

Kurvasimme pihaan yhtäaikaa jonkun poikakaksikon kanssa (poika = alle kolmekymppinen mies), mikä herätti samantien selviytymisviettini ja lähdin tomerasti rynnimään kohti konttorin ovea. Koska asiakkaita näytti olevan muutenkin jo paljon ja paikka menisi kohta kiinni, oli pakko olla nopea, jos meinasi tänään saada homman hoidettua. Ovelle päästyäni tajusin, että unohdin rekisteriotteen, joten eikun nopea spurtti takaisin autolle, autokansio hanskalokerosta ja munaravia konttoriin sisälle. Ehdinpäs ekana!

Pölähdin konttorin tiskille kuin pyryharakka kädessäni autokansio, tyhjä purkkapussi, kynä, pizzalista ja muutama vanha parkkikuitti, eli kaikkea mitä hanskalokerosta oli sattunut käteen tarttumaan. Ystävällinen täti tiskillä katseli ojentamiani rekisteriotteita yksi kerrallaan, niitä tosiaan oli monta, ja totesi, että kaikki niistä ovat vanhoja. Siis todella vanhoja, yksi jopa auton edellisen omistajan ajoilta vuodelta nakit ja muusi. Muutaman kirosanan ladeltuani ei auttanut muu kuin poistua takaisin autolle oikeaa rekisteriotetta etsimään ja samalla katkerin mielin luovuttaa vaivalla saavuttamani tiskipaikka takanaseisovalle poikakaksikolle. Helkkari soikoon, täälä tulisi menemään ikuisuus, jos nyt ylipäänsä vielä ehtisivät tälle päivää autoni tarkistamaan.

No rekisteriote löytyi ja katsastussetä vei auton. Olimme siis jännän äärellä. En halunnut mennä sedän mukaan, vaikka sitäkin vaihtoehtoa tiskillä tarjottiin. Istuskelin mieluummin lasten kanssa odotustilassa ja katselin kun nuorimmainen veti kaksin käsin tarjolla olevia keksejä. Ainakin joku osasi ottaa ilon irti tilanteesta.

Katsastussetä toi auton takaisin ja ilmeisesti tiput olivat ymmärtäneet olla hiljaa, sillä auto meni läpi, että pätkähti! Nuavvaa!

One more year, baby!





Kaunis Lappeenranta

Kaunis Lappeenranta

Tulipa piipahdettua Lappeenrannassa. Kaupunki oli mulle ennestään vieras ja yllätyinkin kuinka kaunis se onkaan. Aikaa tutustumiseen oli valitettavan vähän, mutta tässä muutama kuvatus tältä päivältä.

♪ ♫ ..ja sen tervahöyryn nimi, oli





Vielä oli puissa ruskaa jäljellä.

Kalevi ja kaverit 


Ei ollut vielä Happy Hour tässä baarissa

Nämä legendaariset herkut jäi tällä kertaa maistamatta.


Utuista ja kaunista Saimaan rantaa



Lappeenrannan linnoituksen alue on idyllistä seutua 




Vuonna 1918 Lappeenrannan linnoituksessa toimineessa vankileirissä oli noin 3 000 punavankia, joista lähes 700 kuoli.

1918-1919 vangittujen ja teloitettujen punaisten muistomerkki
(muistomerkin teki Erkki Kannosto vuonna 1980)

Komendantin talo 


Lappeenrannan ortodoksisen seurakunnan pääkirkko, Neitsyt Marian suojeluksen kirkko on
230-vuotta vanha. Se on Suomen vanhin ortodoksinen kirkko (vihitty käyttöönsä 26.8.1785).

Harmi, ettei päästy kurkaamaan sisälle

Linnoituksen alueella oli ihania pikku puoteja ja kahviloita

Kivoja lahjaideoita ja kauniita käsitöitä 

Tällä paikalla on 1741-vuoden taistelussa vuodatettu niin paljon verta,
että kertoman mukaan veri valui noroina pitkin rinnettä.

"Varjelkaa valppaasti menneiden polvien hiellä ja verellä kostutettua maatanne"


Suomen vanhin puinen raatihuone vuodelta 1829 

Saimaan kanava, Mustolan sulku 

Kotimatka vasta alussa. Muutama kilometri vielä taitettavana.

Täytyy tulla ensi kesänä uudelleen tutustumaan tarkemmin tähän hienoon ja historialliseen kaupunkiin sekä Suomen suurimman järven, Saimaan, rantoihin ja aaltoihin.










Härmän kylpylässä & Anssin Jussin Areenalla

Härmän kylpylässä & Anssin Jussin Areenalla

Perjantaina (16.10) vietettiin Maailman selkäpäivää. Ilmeisesti siitä riehaantuneena alkoi myös oma selkäni muistuttamaan olemassaolostaan pikku hiljaa kovemmin ja ilkeämmin. Maanantain vielä köpöttelin askarehyssyä etukumarassa mutta nyt annoin periksi. Ilman rauhoittamista ja istumattomuutta tämä kipu ei vain mene pois ja ryhti oikene.

Kun makaa päivällä olohuoneen lattialla selkärampaisena on hyvää aikaa miettiä kaikenlaisia tärkeitä asioita, kuten esimerkiksi tekemättömiä kotitöitä,  mutta ennen kaikkea omaa laiskuutta pitää selkänsä kunnossa.  Siinähän makaat, senkin laiska p**ka


Katselin aikani kuluksi myös läppäriltä vanhoja kuvia ja vastaan tuli Härmän kylpylässä ja Anssin Jussin Areenalla tänä syksynä otettuja kuvia. Onpas se tosiaan kiva paikka. On kumma, ettei sielä tule useammin käytyä vaikka näinkin lähellä ollaan.  Paikan tarjoamat harrastusmahdollisuudet ovat erinomaiset  ja muutenkin on hyvät ruuat ja palvelut. 


Polkuautoja kaikenikäisille  

Otetaanko matsi? 


Kuntosalilla 



Stressinpurkua 

Näitäkin olisi hauska kokeilla joskus

Pallo poikineen 


Frisbeegolf on hauskaa

 These shoes are made for walking


Kuntopolun varrella on monenlaisia ratoja ja telineitä 

Leukoja saan vuosi vuodelta enemmän, vetämällä en tosin yhtäkään.





Pohjanmaalla muurahaiskeotkin on astetta komiammat..

...ja maisemat kans! 





Polun varrella voi myös aivojumpata 

Hmm.. Enpä osaa sanoa.. Tiedän vain mistä meidän huushollin mäkättävä ääni tulee..


Kun näitä Härmän kuvia tässä selailin, oli pakko kaivaa kätköistä myös seitsemän vuotta sitten otettuja kuvia samaisesta paikasta. Olimme silloin siellä perheleirillä lasten kanssa ja olikin varsin mukava ja vauhdikas viikko.

Pikku-apinat

Jossain tuola on kaksi poikaa

Rauhallinen ja rentouttava perheloma vietettiin pääosin tällaisissa tunnelmissa

Kunhan selkä tästä taas notkistuu ja pääsen nousemaan ylös täältä pölypallotasolta, alan kyllä heti kuntoilla ja jumpata, aivan kuten selkätohtori aikanaan käski. Siis sitten heti, kun olen ensin tehnyt ne kaikki tekemättömät kotityöt.