Sisällön tarjoaa Blogger.

Slider

Kirppisaarteita Ylistarossa

Näin lomalla on mukava käydä välillä vähän maakuntamatkailemassa ja tutustumassa lähikuntien kirppistarjontaan. Pari erittäin positiivista tuttavuutta löytyi tänään Ylistarosta; Heinälatokirppis ja Maijan Wanha Navetta.

Heinälatokirppis on suuren suvun voimin koottu, muutaman päivän kirpputori, jossa tavaraa on myynnissä vaikka millä mitalla! Käytössä on suuren maatilan vanha navetta ym. ulkorakennukset ja hintataso on erittäin edullinen. Kannattaa käydä tutustumassa, kun vielä ehtii! Kirppis on auki enää tämän viikonlopun.

Heinälatokirppis
Lapuantie 671, Seinäjoki
AVOINNA (17.-23.7.2017):
ma-su 12:00-19:00




Heinälatokirppiksellä on tarjolla myös paljon ilmaista tavaraa. Käykäähän penkomassa!


Söpössä Lissun baarissa on myynnissä suolaista ja makeaa.


Sain kutsun kurkistamaan myös sympaattiseen Kissankulman kouluun, jonka vintillä oli joukko vaahtosammuttimen kokoisia lapsia soittamassa, tanssimassa ja ilakoimassa.
Täältähän ne parhaat bileet löytyi!



Maijan Wanha Navetta on täynnä antiikkia ja aarteita, katosta lattiaan. Retroa, rustiikkia, aarteita ja löytöjä. Lisäksi tarjolla on mm. entisöintipalvelua. Paikka on idyllinen ja täynnä potentiaalia ja kehityssuunnitelmia sen suhteen kuulemma onkin. Tulossa on laajennusta, joulupuotia ym. kivaa. Eli jäämme siis mielenkiinnolla odottamaan! Kannattaa todellakin käydä tutustumassa tähän aarreaittaan.

Maijan Wanha Navetta
Ookilantie 393, Kylänpää
AVOINNA: ke, to, pe 12-17
la 12-16 tai muuna aikana sovittaessa





Mukavaa kesää ja hyviä kirppislöytöjä kaikille!


Onnellinen lapsuus Piirillä

Yhdet parhaimmista lapsuuden muistoistani liittyvät yhteisiin peleihin ja leikkeihin. Kun koko lähitienoon lapset kokoontui milloin minkäkin talon pihaan pelaamaan neljäämaalia, kirkonrottaa tai vaikkapa tervapataa. Mukana leikkimässä olivat kaikki alueen kakarat, ikään, kokoon tai sukupuoleen katsomatta. Pelit jatkui aina siihen asti, kunnes jonkun ilonpilaaja-äiti tuli vaatimaan kakaroitaan kotiin syömään tai nukkumaan.

Muistiin on painunut myös se lämmin kesäyö Vaasan Kessulassa, kun teimme yllätyshyökkäyksen seinäjokisten leiriin. Piti olla hiljaa, etteivät seinäjokiset leiriläiset heräisi ja ottaisi vangeiksi. Pingismailat ja -pallot teipattiin pöytään kiinni, paikat sotkettiin mullin mallin ja lopuksi nostimme vielä vaasalaisten lipun salkoon, ettei kenellekkään jäisi epäselväksi kuka leirissä oli yöllä mellastanut. Voi että, miten se oli jännittävää! Mukavan lapsuusmuiston lisäksi tämä on yksi harvoista hyvistä muistoista Vaasan Kessulasta.

On surullista, miten harvoin näkee enää suurta kakaralaumaa pelaamassa porukalla kirkkistä, purkkia tai nurkka-jussia. Tai ylipäänsä ulkona leikkimässä mitään. Mistä kaikesta tämän päivän digilapset jäävätkään paitsi, kun illat vietetään nenä kiinni puhelimessa, pädissä tai tietsikan ruudussa. Kuulumiset kavereille heitetään snäpissä tai missä sovelluksissa nuo mukulat nyt sitten pyörivätkään. Ei pysy enää edes perässä. Voi LOL ja OMG.

Näitä lapsuusmuistoja nosti pintaan näytelmä Valtakiven arvoitus, jonka kävin eilen katsomassa Törnävällä Seuralassa. Se on koko perheen seikkailunäytelmä ja kertoo Seinäjoen piirimielisairaalan alueella 1930-1970 -luvuilla asuneista Piirin lapsista, eli sairaalan henkilökunnan lapsista. Näytelmä perustuu siis tositapahtumiin ja Piirin lasten omiin muistelmiin. Näytelmässä eletään erästä iltapäivää 50-luvulla, kun lapset leikkivät Astrid Lindgrenin Kalle mestarietsivä -kirjasta vaikuttuneena Ruusujen sotaa ja yrittävät ratkaista jännittävää valtakiven arvoitusta. Kaikesta huokuu onnellinen lapsuus. Sellainen, jossa lapset saavat vapaasti seikkailla räkä nenästä roikkuen, tutkia ja kiipeillä, kaivaa ja tonkia. Olla lapsia täydestä sielustaan. Voi kun sellainen olisi kaikilla lapsilla vielä nykypäivänäkin. Näytelmää katsoessa tuli todella ikävä sinne vanhoille lapsuuden nurkille, pelaamaan kirkonrottaa, kiipeilemään puissa, kaivamaan nenää ja tippumaan puista..

Piirissä yhteisöllisyys todella kukoisti. Muista ihmisistä pidettiin huolta, potilaita kohdeltiin kunnioittavasti ja niiden kanssa jopa ystävystyttiin. Potilaat saattoivatkin toimia henkilökunnan perheissä esimerkiksi lapsenvahteina, kokkeina tai kotiapulaisina. Lasten kohtaamiset potilaiden kanssa olivat luontevia, kaikki tunsivat toisensa. Koko Piiri yhtä suurta turvallista perhettä. Yhteisöllisyyttä saisi olla nykyäänkin enemmän. Olisi hienoa, jos koko yhteisön ihmiset huolehtisivat toisistaan, kasvattaisivat yhdessä lapsiaan ja ylipäänsä välittäisivät toinen toisistaan. Se auttaisi ihan varmasti myös yksinäisyyteen, mikä tuntuu olevan koko ajan kasvava ongelma.

Piirin lapsia pyöri Törnävän tiluksilla välillä jopa sadoittain. Kavereita oli aina. Ja siis todellakin, lapset ja mielenterveyspotilaat hengasivat sairaalan alueella täysin sulassa sovussa. Toiset potilaat tosin ulkoilivat häkeissä, koska lapsikin tiesi, ettei siitä ei seuraa mitään hyvää, jos heidät niistä vapaaksi päästää. No toisaalta, kun mietin omaa lapsuuttani Vaasan lähiössä, oli sielä varmasti monikin, joka olisi kuulunut jonkinlaiseen hoitoon tai häkkiin. Ja sellaiseen osa heistä sitten myöhemmin päätyikin.




Valtakiven arvoitusta esitetään historiallisessa Seuralassa Törnävän sairaalan alueella. Seurala rakennettiin 20-luvun lopussa ja se on toiminut sairaalan henkilökunnan ja potilaiden virkistymis- ja kokoontumispaikkana. On hienoa, että se on edelleen lähes alkuperäisessä asussaan, vain nykypäivän turvamääräysten mukaisia kaiteita, paloportaita ym. on lisätty. Rakennuksessa on todellista historian havinaa; täälä on Piirin väki viettänyt monet juhlat ja illanvietot. Ensikertalainenkin aistii paikan autenttisen tunnelman.

  

Valtakiven arvoitus -näytelmää esitetään koko Törnävän kulttuurikuun ajan, eli elokuun 13.päivään saakka. Käykäähän katsomassa minkälaista oli lasten leikit ja elämä mielisairaalan pihapiirissä! Lisätietoa: http://www.kulttuurikuu.fi/





Miniloma Lappajärvellä



Monilapsisessa perheessä tulee aivan liian harvoin tulee järjestettyä kahdenkeskistä aikaa vain yhden lapsen kanssa. Yleensä meitä on sellaiset täydet pari autollista mutta tällä kertaa lähdettiin teinin kanssa ihan vain kahdestaan pikku minilomalle. Ja päästiinkin oikein kunnon hemmotteluun, kun blogiyhteistyön merkeissä saimme tutustua uudistettuun hotelli Kivitippuun Lappajärvellä.

Kivitippu perustettiin vuonna 1989. Syksyn 2015 pakolaistulvan myötä siitä tehtiin turvapaikanhakijoiden vastaanottokeskus, jona se ehti toimia melkein vuoden päivät ennen lakkauttamistaan. VOK-toiminnan lopettamisen jälkeen on tapahtunut paljon; remonttia on tehty roimalla kädellä sisällä ja ulkona, ja vieläpä ihan paikallisvoimin. Kivitipun avajaisia vietettiin tämän kuun alussa. Olinkin siis todella utelias näkemään, mitä uudistetulle hotellille kuuluu ja miltä sielä nykyään näyttää. 

Heti sisäänpäästyämme tuli selväksi, että palvelu on ainakin erinomaista ja meitä kohdeltiin kuin kuninkaallisia. Koko henkilökunta oli todella ystävällistä ja avuliasta. Erityiskiitos siitä, että hyvin pitivät pokerinsa silloinkin, kun en esittäytyessäni muistanut nimeäni. Reilun viikon naimisissaolon aikana ei ole vielä oikein tämä uusi sukunimi mieleen iskostunut.

Meille oli varattu hotellista oikein viimesen päälle sviitti, eli tilaa oli kahdelle paljon. Sviitti oli ihanan rauhallisesti ja tyylikkäästi sisustettu. Seinillä oli kauhavalaisen Tomi Katajamäen eteläpohjalaista valokuvataidetta. Jälleen oli siis suosittu lähialueen tekijöitä. Arvostan! Sviitissä oli myös oma tilava parveke, josta oli mitä parhaimmat näköalat.


Siis katsokaa tätä sviitin keittiönpöytää, aivan upea!



Näkymä sviitin parvekkeelta


Pääsin rentoutumaan myös Kivitipun yhteydessä toimivaan Päivien Kimallus -kauneushoitolaan. En mennessäni oikein edes tiennyt, että minkälaista hoitoa haluaisin tai tarvitsisin mutta se oli selvää, että näillä kilometreillä on syytä jo tehdä vähän huoltotoimenpiteitä. Onneksi yrittäjä Päivi Sillanpää tiesi heti mitä kasvoni tarvitsee; vähän ultraa, timanttia, naamioita ja voiteita ja avot! Taas oli tämä kulahtanut keski-ikäinen kuin uudestisyntynyt. Otsa oli kirkas ja mieli rento. Päivien Kimallus -hoitolasta saa kosmetologipalvelujen lisäksi hierontaa ja fysioterapiaa. On ihanaa yhdistää lomaan tällaisia rentouttavia hemmotteluhoitoja. Nipistää vähän omaa aikaa itselle perhelomallakin.




Äidin kauneushoitojen jälkeen lähdettiin yhdessä tutkimaan, mitä kivaa hotellista ja sen lähistöltä löytyy. Mitä kaikkea täälä voisi lasten ja teinien kanssa tehdä? Teineille usein tuntuu riittävän viihdykkeeksi pelkkä älypuhelin mutta reissussa ei aleta mitään puhelimenruutua tuijottamaan. Sateisen iltapäivän jälkeen alkoi onneksi kelikin kirkastumaan.

Aivan ensimmäisenä käytiin tutustumassa hotellin alakerrassa olevaan Meteoriittikeskukseen. Näyttely kertoo paitsi Lappajärven mutta myös koko Aurinkokuntamme synnystä, geologiasta, avaruudesta ja muusta mielenkiintoisesta.


     Kuva: kivitippu.fi


Hotellin aulassa on tällainen söpö pieni askartelu-/sisustuspuoti, josta voi ostaa pieniä sisustustuotteita ja askartelutarvikepaketteja. Hauskoja juttuja oli esimerkiksi virkatut saunavihdat ja kävyt. Myös pyöreä puuhelmipeili oli tosi söpö ja sopisi hyvin meidän rakkaalle mökille. Tällaiset tarvikepaketit on tosi kivoja vaikka tuliaiseksi.




Se oli selvää, että tekemisen puutetta ei täälä ainakaan joudu kärsimään. Kaikenlaista puuhaa on tarjolla vaikka millä mitalla, varmasti jokaiseen makuun. Uutena juttuna on tullut suppailu, joka kasvattaa suosiotaan koko ajan. Välineitä ja opastusta lajin saloihin antaa SUP Lappajärvi. Ja mikäs täälä kauniilla järvellä on suppaillessa vaikka koko perheen voimin. Ihan pienille lapsille ei laji sovi mutta esim. jo 12-vuotias uimataitoinen lapsi voi jo hyvinkin mennä alkeiskurssille. Laji on mukavan leppoisa ja erityisen mukavaa on se, että sitä voi harrastaa yksin tai porukassa.  Eli jos ei seura miellytä, voi suppailla pitkin järveä ihan omaan tahtiin.


     Kuvat: SUP Lappajärvi


Kivitipun ihana hiekkaranta on aivan mahtavan kirkas ja sopivan matala pieniä lapsia ajatellen. Kauniilla lämpimällä kelillä täälä viihtyy varmasti vaikka koko päivän pulikoiden ja auringosta nauttien.




Tai jos ei vesille mieli, voi pelata vaikkapa golfia Kivitipun upealla radalla, ottaa beachvolley matsi tai kokeilla kiipeilyä. Siis vain muutamia aktiviteetteja mainitakseni. Lapsille on myös tosi kiva leikkipuisto ihan hotellin edustalla.




Koko Nykälänniemi on tosi kaunista ja hyvinhoidettua seutua. Jokapaikassa on tosi nätisti maisemoituja pieniä siltoja, rantapoukamia ym. Rannassa on myös kiva kota, jossa voi paistaa vaikka muurinpohjalättyjä kesäillan ratoksi.



Kodan vierestä löytyi myös ihka aito kirkkovene! Siis ihan oikea sellainen, ei puun kylkeen piirretty. Teiniä tämä meinasi vähän naurattaa, tiedä sitten miksi..



Ihan Kivitipun naapurissa on, kuten sen nimikin sanoo, Suloinen Käsityöpuoti. Sielä on tarjolla viidenkymmenen eri käsityötaiteilijan tuotteita, läheltä ja kauempaa. Täältä teki vaikka mitä löytöjä ja tuntui, että vielä jäi paljon näkemättäkin. Koko tunnelmallinen pieni puoti oli aarteita täynnä.



Ja tottakai käytiin myös herkuttelemassa hotellin ravintolassakin. Ja syötiinkin itsemme oikein kunnolla ähkyyn. Mietittiin tosi pitkään, että mitä tilataan, sillä monipuolisen ruokalistan kanssa tuli varsinainen runsaudenpula. Olisi halunnut maistaa vähän kaikkia! Oltiin sitten loppuviimein molemmat mässytuulella ja tilattiin pizzaa ja hampparia. Ne veikin sitten kielen mennessään ja tottakai loppuun asti piti syödä vaikka kuinka alkoi vaatteet kinnaamaan. Oli niin hyvää!







Mukavan päivän päätteeksi käytiin vielä pulahtamassa hotellin allasosastolla. Sielä tarkeni tällainen vilukissakin uiskennella ja nautiskella lämpimistä poreista. Tarkoitus oli käydä ennen uintia vähän huhkimassa hotellin kuntosalilla mutta unohdettiin se kokonaan! No ensi kerralla sinne sitten.



Olipa meillä mukava miniloma. Eikä todellakaan notkuttu nenä kiinni puhelimenruudussa!
Tällä jaksaa taas pitkän aikaa.




Lakeudelle-perhekohteissa riittää villejä elämyksiä, shoppailua ja tapahtumia koettavaksi - kaikenikäisille! Paikalliset SObloggaajat perheineen tarttuivat lähimatkailuhaasteeseen ja lupaavat jakaa kaudella 2017 mielenkiintoisia kokemuksiaan lakeuden perhekohteista ja tapahtumista. Millainen hulabaloo on suurperheen päivä sisäaktiviteettipuistossa? Onnistuuko reissuilu lakeudella, kun lapsilla on erityisruokavalioita? Entä saako bloggaajaäiti lähilomalla teinin irti älypuhelimesta? Tempaudu mukaan matkatarinoihin osoitteessa www.lakeudelle.fi 

Hilman päivien hulinaa



Larvateatterin kesän hupinäytelmä Hilman päivät on melkoista hulvatonta hulinaa alusta alkaen. Kylässä syttyy tulipalo ja sen sammuttaminen onkin sitten melkoisen haasteellista. Kyläläiset pyörivät kukin missäkin, ei löydy ruuttaa, ei onnistu vesiketjun muodostaminen ja palopäällikkökin on eksynyt! Tulipalon riehuessa roihuaa myös eräässä makuuhuoneessa, jossa neitokainen käyttää kaikki naiselliset kepulikonstinsa saadakseen ns. saaliin haaviinsa.

Koko näytelmä vilisee hauskoja hahmoja, esimerkiksi maanmainio Kipala (Lauri Niemelä), joka laittaa kylän akat ruotuun ärhäkällä tyylillään. Muutenkin huumorinkukka kukkii raikkaasti koko esityksen ajan ja näytelmän loppulaulu jäi mieleen soimaan vielä pitkäksi aikaa. Trallallaa ♫




Hilman päivät -hupinäytelmän ensi-ilta on Luhurikan kesäteatterissa nyt lauantaina 1.7. Menkäähän ihmeessä katsomaan ja nauttimaan Luhurikan idyllisestä maalaistunnelmasta. Lisätiedot ja esitysajat: www.larvateatteri.fi


(kuvat: Kari Manu)


Mökkiblogi

Ajattelin tulla vinkkaamaan uudesta mökkiblogistani! Koska tämä mökkihöperyys on iskenyt oikein huolella, perustin mökkihöpinöille oman Peikkoranta-blogin. Kirjoittelen sinne mökkiaiheesta ja välillä varmasti aiheen vierestäkin.



Tervetuloa lukemaan!


Farmarimeininkiä

Farmari 2017 -tapahtuma starttasi eilen Seinäjoella ja pidot senkun paranee. Farmarialue on valtavan kokoinen ja sieltä löytyy vaikka ja mitä. Tapahtumassa on koettavaa kaikille aisteille ja kaikenikäisille, ei todellakaan vain farmareille itselleen. On lähiruokaa, sisustusta, eläimiä ym. Alla muutama kuva tältä päivältä, kun kelit hellivät ja oli muutenkin erittäin mukava farmarifiilis.

Nämä hauskat persjalkaiset puskat hengaavat sillalla



Tästä kuvasta tuli mieleen se, kun omat possut oli pieniä.
Kuva on kuin suoraan perhealbumistamme, tunnistan itseni täysin.





Lehmäshow meneillään



Näytillä on valtava repertuaari uusia ja vanhoja koneita



Taidelehmä (lehmän hanurin takana taiteilija Marika Koski-Ketelä)


Tästä tapahtumasta ei todellakaan tarvinnut lähteä kotiin tyhjin vatsoin. Tarjolla oli monenlaista syötävää ja maisteltavaa, osa jopa ihan ilmaiseksi. Alaoikealla herkullinen Liisankankaan wiski-gelato ja ylävasemmalla Snellmannin törkeän hyvät nakkimakkarat. Suosittelen molempia!

Käykäähän ihmeessä Farmarissa, kun vielä ehditte. Tätä hulinaa riittää launtaille asti.